Remontti-jatkokertomus, chapter 2.

Tämän viikonlopun kruunasivat kolme lukijaani, ihanaa, että löysitte blogini!! Ei tartte enää tyhjille seinille turista :) Tämä blogin aloitus oli aika jännittävää mun mielestä ja nyt tää on jo todella mukavaa. Mä olen itse kahlannut jo pitkän aikaa kaikenlaisia remontti-vanha hirsitalo-sisutus-ja kaikenmaailman-löpinä-blogeja ja ajatus omasta blogista kyti pitkään. Tosi pitkään kului aikaa blogin aiheen kanavoimiseen ja täytyy myöntää, että kun pääsin lopputulokseen, että blogi tulee käsittelemään mulle rakasta Kylä-Laurilaa, niin jopas oli helppoa kirjoitella :) Tämähän on aihe, minkä parissa elän päivittäin ja millä on mulle ihan hirvittävän suuri merkitys.

Tämä talo ja koko pihapiiri on eritysrakas paikka. Mä olen muuttanut koko pienen ikäni, enkä ole oikein koskaan tiennyt mistä olisin kotoisin. Paitsi täältä, missä en ole ennen asunutkaan. Tämän talon on rakentanut isoisäni isoisä ja kaikki hautausmaalla olevat sukulaiseni ovat tästä talosta. Tiedän kaikki talossa asuneet ihmiset ja he ovat omaa sukuani. Sen ajatteleminenkin saa mahtavat väreet menemään selkäpiitä pitkin! Mutta olen niin onnellinen, että saamme tehdä tästä paikasta itsellemme kodin ja olen kyllä kummallisen onnellinen myös dokumentoidessani tätä kaikkea. Että tämmöinen alkusoitto :)

Mutta asiaan. Lupasin meheviä juttuja maalämpöputkista, täältä pesee :)!

Maalämpöputkien asennus peltoon sujui mukavasti ja sitten tiedettiinkin, että tulee vähän ainakin jonkinlaisia pattitilanteita. Maalämpölaitteisto sijaitsi valkoisen rivin, eli päärakennuksen kellarissa ja maalämpöputket pellossa puutarhan toisella puolella. Ongelma oli se, että putket laitteistolle ja muutenkin viemäriputket piti kaivaa kahden talon välistä n. 10 metrin matkalta ja talojen välissä oli tilaa  n. 2,5 metriä. Siihen väliin ei siis saanut kaivinkonetta, eikä kauha riittäisi niin pitkälle kaivamaan. Ja sitäpaitsi sitä välikköä ei oikein voinut kaivaa, ettei molemmat talot romahda siihen välikköön. Mutta, onneksi on keksitty sellainenkin firma, kuin tienalituspalvelu! (En nyt mainosta enempää, koska en saa mitään provikoita :)) Joten, kun tienalituspalvelu alkoi hommiin, piha näyttikin yhtäkkiä tältä:

Pihaan piti kaivaa niin iso kuoppa kahden ja puolen metrin syvyyteen (eli kellarin syvyyteen), että siihen kuoppaan voidaan asettaa suorana kuopan pohjalle makaamaan yhdeksän metriä pitkä putki, joka työnnetään maan läpi kellariin ja sitä putkea pitkin saadaan sitten työnnettyä kaikki tarpeelliset putket suoraan sinne kellariin. Ja se kuoppa oli siis VALTAVA!

Nyt sinne on jo tungettu ne kaikki tarpeelliset putket.

Mä pelkäsin kuollakseni omenapuiden puolesta ja erityiskohtelua vaadimme kuopan molemmin puolin oleville isomummun pioneille. Säästyivät :) Tämän jälkeen kun kuoppa oli suurin piirtein täytetty, pihaan kipattiin kymmenen kuutiota uutta multaa ja minä ja armas mieheni kottikärryillä leviteltiin sitä pitkin poikin ja istutettiin komea nurmikko. Vain, jotta se voitaisiin taas myöhemmin kaivaa auki... 

Mutta, summa summarum, maalämpölaitteisto on toiminut loistavasti! Molemmat asuintalot ovat samassa laitteistossa kiinni ja ongelmia ei ole ollut kertaakaan viimeisten neljän vuoden aikana. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, 

-Sara