Vanhoja kerroksia

En olekaan varmasti ennen maininnut tapettikerroksista, jotka löytyivät meidän viimekeväisten tapetoijien myötä? Eli tupaa oli tapetoimassa kaksi naista, jotka olivat oikeasti konservaattoreita, eli entisöimishommissa erilaisissa projekteissa. He tapetoivat vuosi sitten täällä meillä kolme makuuhuonetta ja tuvan.

Minä näin (ihan vaan paljaalla silmällä) täällä tuvassa eri puolilla vanhan "tapetin" eli jonkunlaisen 1950-luvun maalatun pahvin alta ehkä neljä, tai maksimissaan viisi tapettikerrosta. Toinen tapetoijista kysyi, saako hän leikata yhdestä kohdasta vanhaa tapettia palan pois ja katsoa, mitä hän löytäisi. No, mehän odotettiin innolla tulosta.

Tapetoija tulikin heti seuraavana päivänä kasvot loistaen takaisin ja kertoi, kuinka alkoi edellisenä iltana varovasti irrottaa tapettikerroksia toisistaan. (oliskohan ollut höyryttämällä, tai jotain...) Hän kertoi itse kuvitelleensa, että kerroksia olisi tämän ikäisessä talossa (rv.1864) ehkä 5-8. Ja hän sai irti 12! Oli melkein lopettanut kymmeneen, mutta päättikin vielä yrittää ja löysi loput kerrokset. Ja huvittavaa on ehkä se, että edellisen kerran ennen meitä on tapetoitu v.1956. Tapettikerrokset, 12 kerrosta ovat siis ajalta 1864-1956. Kovin oli samaa sävyä paljon tapeteissa, tosin emme tiedä, kuinka paljon ne olivat menettäneet värejä aikojen kuluessa.

Ylläolevassa kuvassa tapetit ovat vasemmalta katsoen uusimmasta eteenpäin. Vasen tapetti on aika paksu ja jotenkin vahapintainen. Seuraava kuulemma on tyypillinen 1940-luvun tuohijäljitelmä. Sitten tuollainen edelleen hyvin ruskeasävyinen kukkatapetti.

Tässä seuraavassa (ylläolevassa) kuvassa on kolme seuraavaa tapettia ja niissä on jo ihan minunkin silmiini näkyvissä selviä jugendtyylin merkkejä. Ja oikeanpuolinen tapetti näyttää jopa jotenkin tutulta. Onkohan kukaan teistä koskaan nähnyt missään? Vai näyttääkö muidenkin mielestä tutulta?

Seuraavat kolme tapettia jatkavat taas ilmeisesti hyväksi havaittua värimaailmaa (?).

Kolme viimeistä tapettikerrosta, eli vanhimmat, olivat jo niin hauraita ja muutenkin ohuita, että ne on liimattu paperin päälle. Tosi kauniita kukkakuvioita ja selvästi tummempia sävyjä. Tämä tupahan on ollut alunperin hieman pienempi, tai siis tässä on ollut seinä jakamassa tilaa keittiöön ja palvelijan huoneeseen ja ruokakonttuuriin. Silloin tuvassa on ollut vain kaksi ikkunaa. Myöhemmin (luultavimmin n. 1930) tupaan on tehty yhden ikkunan sijaan päätyyn kaksi ikkunaa. 1956 remontissa väliseinä hävitettiin ja tilasta tehtiin suurempi. 

Mutta kaikista kummallisin asia oli se (tapetoijan selkäpiitä kuulemma karmi), kun hän huomasi, että kaikkein ensimmäisessä ja meidän valitsemassamme tapetissa on täysin sama kuvioaihe... 

How spooky is that??

                         Mukavaa viikonjatkoa ja suurensuuret tervetulotoivotukset uusille lukijoille!


                                                                           - Sara

Hitaasti hyvä tulee...

Remonttiin taitaa tottua. Ainakaan se ei tällä hetkellä paljoakaan haittaa elämää, vaikka ei sitä suihkua ole vieläkään... Viimeisteltäviä asioita olisi vaikka kuinka paljon, mutta ehkä sitten loman aikaan saan minäkin jotain aikaiseksi. Päätettiin olla tekemättä mitään isompaa remonttia kesällä. Ehkäpä vähän ulkomaalauksen viimeistelyä, kellarin kunnostamista, pihan setvimistä, mutta toivottavasti myös vähän rentoutumista, puutarhahommia, ulkomaalailuja mukavassa auringonpaisteessa ja kellarin viimeistelyä. Eivätpä nuo hommat niin ikäviltä itseasiassa kuulostakaan.

Remontin pitkä kesto toisaalta tarkoittaa myös hyvin tehtyä, eikö? Toisaalta, onhan sitä yhtä Linnunlaulunkin huvilaa remontoitu jo aika tovi, eikä se siltä näytä... Minä ainakin olen vielä positiivinen sen suhteen, että saamme kaiken (tai no, vähän rankasti sanottu) valmiiksi. Silmä tottuu remonttiin nopeasti, mutta tekemättömät asiat myös vaivaavat mieltä koko ajan. Luulisin, että lopulta silmä oikeasti lepää vasta, kun se pitkä to do-lista on jotakuinkin tyhjä. Tai ainakin uudestaan aloitettu.

Kevät on kuitenkin jo pitkällä, sireenissä suuret silmut ja ruoho näyttää leikattavan hyvältä. Mutta miksi meidän 100-vuotias joulukaktuksemme vieläkin vaan kukkii? Ei kai se meinaa tehdä mitään ei-sallittua? Kuolla?

                                                             Aurinkoista kevään viikkoa!


                                                                           - Sara

Sisustushaasteen eka viikko pakettiin

Mulla on näköjään pidempi viikko kuin ihmisillä yleensä :) Sisustushaasteen ensimmäinen viikkoni päättyy nimittäin nyt, luultavimmin aikaa on kyllä mennyt reilusti yli viikko...

Haasteessa oli ekan viikon lopuksi aiheina kylpyhuone ja jotain mustavalkoista. Kylpyhuonettahan meillä ei edelleenkään ole (!), mutta yläkerrassa sentään wc. Sekään ei ole ihan valmis, mutta kaikki toiminnot  ovat kunnossa. Peilit, valaisimet ja listoitustyöt vielä puuttuvat, mutta muuten wc näyttää siltä, miltä wc kai yleensä näyttää.


Wc me paneloitiin "wc:n" puolelta petsatulla ja lakatulla helmiponttipaneelilla. Pyyhekoukut olivat veskissä jo ennestään. Ne ovat keraamiset ja mun mielestä tosi kauniit.

Valoa on tosiaan vielä hieman liian vähän. Valaisimet ovat kyllä jo olemassa, mutta odotellaan niitä peilejä :) Allashana meillä on kosketusvapaa Alessin (Oraksen) hana, joka on käytössä todella hyvä. Vettä tulee helposti ja sen tulo loppuu nopeasti. Tykkään!

Mitään mustavalkoista en enää keksinyt, kun pianokin tuli jo otettua aiempaan. Päädyin sitten kokomustaan, eli jääkaappiin. Meillä on näitä kaksi ja en voisi olla niihinkään tyytyväisempi. Alkuun pelkäsin, että jääkaapeissa näkyvät kolmen tytön sormenjäljet jatkuvasti, mutta pelko oli ihan turha. Näkyyhän niissä, jos läheltä katsoo, muttei kauas ollenkaan. Rosterinen jääkaappi, joka oli edellisessä kodissa, keräsi sormenjälkiä sekä aikuisilta, että lapsilta. Olen niin tyytyväinen, että ei tarvitse joka päivä heilua rätti kädessä.

Ehkäpä jatkan toista viikkoa jo huomenna :)

- Sara

Palkittu odotus

Kaksi vuotta odotusta. Tänään ne vain laitettiin paikoilleen ja nyt meillä on oikeat portaat alakertaan!

Sara

Tunnutus ja haastetta

Kiitokset Susannalle sinne työhuoneelle (Susannantyöhuone) tunnustuksesta! Minulle ei ole tällaista ennen tullutkaan :) Tehtävänä on kertoa seitsemän satunnaista asiaa itsestään. Hmmm.

1. Olen selkävaivainen. Nolottaa myöntää tämän ikäisenä.

2. Olen loistava nukkuja. Otan usein 5 minuutin torkut päivällä ja ehdin siis joka kerta "nukkua". 

3. Minulla on kuusi ihanaa kummilasta.

4. Minulla on kolme pienempää sisarusta.

5. Olen ollut tänä vuonna naimisissa 10 vuotta.

6. Olen opiskellut lukion jälkeen 12 vuotta (kaksi eri tutkintoa).

7. En osaa pitää autoani puhtaana (en sisältä enkä ulkoa).

Mä luulen, että blogilistani on niin lyhyt, etten oikeasti tiedä ketään jolla ei tätä tunnustusta jo olisi, mutta lukijoistani luovutan tämän tunnustuksen kaikille, joilla on oma blogi, olkaapa hyvät!

Haastetehtävässä (jota sitkeästi jatkan, hyvä minä!!), oli seuraavana astia ja lipasto/taso. Molemmat valitsemani ovat tästä talosta peräisin ja nyt meillä käytössä. Molemmat ovat vanhoja, mutta kummastakaan en osaa sanoa, kuinka vanhoja. Kulho eli pilkkumi, on todella suuri. Sen vetoisuus on n. 7l, joten siihen mahtuu suuri salaatti hienosti isolle seurueelle!

Sivupöytä on oikeastaan puolikas pyöreästä pöydästä, toinen pala on vieraskuistilla.

Mutta jottei totuus unohtuisi, meillä tuoksuu taas pellavaöljymaali. Eräs on innostunut (en siis minä...) maalailemaan taas listoja :) Eteenpäin päästään koko ajan, vaikka välillä vähän vähemmällä höyryllä. 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja tervetuloa kovasti uusille lukijoille! Kiva huomata, että aina välillä tänne joku eksyy!

- Sara

Rakkain esine

Hetken mietin minulle rakkainta esinettä kotona, mutta aika vähän aikaa. 

Vaarin ensimmäisellä palkalla ostama. Kaunis. Minulle tärkeä. Lapsilleni tärkeä. Jokapäiväinen. Työväline. Oma aika. Ihana <3 

- Sara

Lempivärini

Sisustushaasteen toinen tehtävä on lempiväri. Oikeastaan kamalan vaikea kysymys, koska värejähän on niin paljon, eikö? Itseni vaatetuksessa olen kamalan arkinen värien suhteen, ostan kyllä välillä rohkeampia värejä vaatteissa, mutta pääasiassa yhdistelen mustaan ja valkoiseen kaikkea niihin sopivaa...

Mutta täällä kotona kun kävelin, näin vain oikeastaan aikamoista värisekamelskaa. Ja siitä sekamelskasta kun piti valita kauneimmat värit, tai oikeastaan eniten itseäni miellyttävimmät värit, valitsin seuraavat:

En sanoisi, että käyttäisin missään vain näitä värejä yhdessä tai pelkästään, mutta silmää ne miellyttävät.

Huomiseen!

Sara