Puutarhaunelmia

Meillä on puutarha. Meillä on kukkatarha. Meillä on kasvimaa. Rakastan niitä kaikkia, mutta en pysty hoitamaan niitä. Olen huomannut nyt viimeisten neljän kesän aikana, että en vain yksinkertaisesti kykene tämän kokoluokan puutarhahommiin. Nurmikonleikkuuseen menee vähintään neljä tuntia, vaikka leikkasi päälläistuttavalla leikkurilla niin paljon kuin mahdollista. Työnnettävällä vaan ne pahimmat paikat. Kukkamaa on ihanan, edesmenneen tätini oma luomus ja ehkä vielä edelliskesänä se oli aivan upea!  Kukkamaa on ehkä 20x20 metriä kokoinen alue ja siellä on jos jonkinlaista perennaa. Viime kesänä, kun hoitelin taas muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, päätin, että en edes käy katsomassa sitä kukkamaata. Enkä kasvimaata. Ruohonkin taisi leikata joku muu.

Mutta tänä kesänä aion pistää tuulemaan! Olen miettinyt, että ainoa mahdollisuus on tehdä puutarhasta oma ja sellainen, minkä pystyn hoitamaan itse. Sen verran kukkia, että saan joskus jotain maljakkoon, sen verran  kasvimaata, että pystyn kitkemään sen itse. Kasvihuoneeseen on jo lasit valmiina, se ehkä tehdään tänä kesänä, mutta pystyn kyllä odottamaankin :) Omenapuita meillä on kymmenen ja omenoita ei onneksi joka vuosi tule hirveästi. Marjapensaita on ne tavalliset punaviinimarja, mustaviinimarja ja viher- ja valkoherukka, jotka ovat omia suosikkejani. Ja kaiken keskellä TÄYSIN villiintynyt vadelmapusikko. Se on niin hirveän näköinen ja luulenpa, että se on tullut tiensä päähän.

Eilen hain postista lähetyksen, jossa oli kaikki, mitä aion kasvattaa ensi kesänä. Aion panostaa yksivuotisiin kukkiin ruukuissa, yrtteihin ruukussa ja pienellä kasvimaapläntillä, muutamaa juuresta, kesäporkkanoita, sipulia ja herneitä. Saiskohan tosta pienen kasvimaan??


Vaikka se puutarhan suunnittelu, eli pienentäminen reilusti kirpaisee mieltä, niin silti tärkeämpiä ovat omat lapset. Kesä on niin lyhyt aika, että mieluummin vietän sen omien lasteni kanssa kuin kuokan varressa. Ja sitten kun on vielä tuo remontti...






Hyvää viikonloppua, minulle on tiedossa pitkät automatkat lasten kanssa :)

- Sara

4 kommenttia:

  1. Vau, mä oon ihan vaikuttunut moisesta toimeentarttumisesta pihan suhteen! Täälläkin mietitään kuumeisesti suunnitelmia mutta lähinnä vasta pihan rakenteiden osalta. Omppupuut tietty heti istutan!
    -Leena

    VastaaPoista
  2. No, ajatustasolla vielä, mutta toiveita toteuttamisenkin suhteen on. Multa saa muuten perennoja, jos haluaa!

    VastaaPoista
  3. Huonoa omaatuntoa minäkin olen potenut puutarhan suhteen aina viime kesään saakka, jolloin teetätin järeistä lankuista ihanat kohopenkkilaatikot (mitat metreissä 1,20Px1,20Lx0,80K)hyvälle kitkentäkorkaudelle. Neljä kookasta neliön muotoista pohjatonta lootaa ergonomisella korkeudella maasta, punamultamaalilla huolella sudittuja. Täyttöön (oksia, oksasilppua, sanomalehtiä, kompostia, multaa jne) Perinnepuutarha-kirjan ohjeen mukaan. Laatikoiden keskinäinen etäisyys mitattiin siten, että ruohonleikkuri mahtui väliin. Ja lootiin sitten siirsin sisällä esikasvattamani valikoidut yrtit, ihanat kesäkukat - sekä istutin jokusen pensasmustikan ja muutaman amppelimansikkatupsun. Ja voilá - toimi.
    Rikkaruohot pysyivät hallinnassa vähällä työllä, kastelu kävi nopsaan ja kohopenkki-istutukset kukoistivat kauniisti pitkin kesää ja antoivat erinomaista satoa.
    Tulevana suvena alkaa perennapenkin perustus, joten askel kerrallaan hyvä tulee.
    -Maltze-

    VastaaPoista
  4. Oo, kuulostaapa ihanalta! Mäkin tein noita kohopenkkejä, mutta ne eivät tietenkään olleet noin korkeita ja enkä tehnyt mitään laitoja. Tämän seurauksena oli järkyttävät voikukkaplantaasit, järkyttävää kitkemistä ja epäsopivalla korkeudella. Toi kohopenkkiasia täytyy laittaa ihan uuteen mietintään, kiitos vinkistä!!

    VastaaPoista