Päätösten tekemisestä

En ole koskaan nähnyt itseäni rakentamassa uutta taloa. Ja nyt tiedän, että minusta ei kertakaikkiaan olisi siihen hommaan. Nyt kun tämä meidän remontti on jatkunut, sanotaan nyt, että enemmän, kuin kaksi uutta taloa yhteensä, on selvää, että en edes haluaisi tehdä nopeita päätöksiä. Ai kuinka monta kertaa on vaihtunut jokaisen huoneen tapettivaihtoehto? Tai kuinka kauan vatvottiin kodinkoneita? Keittiön altaat? Kylppärin laatat? Lattioiden maalit? Keittiön kaapistojen väri? Listat? Pistorasiat ja valokatkaisijat? Kuistin maali? Lista on loputon. Ja mietin vaan, että jos me rakennettaisiin uutta taloa, nuo kaikki olisi pitänyt päättää jo aikoja sitten. Todennäköisesti oltaisiin ehkä niissä ensimmäisissä suunnitelmissa, mitkä nyt tuntuvat todella kaukaisilta.

Toisaalta tämä vatvominen on rasittavaa ja toisaalta myös miettii, että onko sitä koskaan tyytyväinen - ainahan tulee uusia vaihtoehtoja ja uusia tuulia. Mutta toisaalta taas on ollut mahtavaa saada miettiä värejä ja tunnelmia. Niitä vaihtoehtoja vaan on kamalan paljon. En nyt koskaan ole ollut mikään valkoisen sisustuksen ystävä (enkä nyt suoraan vihaajakaan), ja nyt kun seurailee blogeja ja lehtijuttuja, missä on uskallettu käyttää värejä, niin onhan se enemmän mun juttu, kuin ne vitivalkoiset maalaisunelmat. Jokainen sisustaa tavallaan ja olen häkeltynyt esim. täällä blogimaailmassa kaikesta siitä, mitä ihmiset osaavat kodeissaan tehdä. Ja mä aina ajattelen, että jokainen tekee tavallaan ja toinen pitää siitä ja toinen tästä. Ei ole minullakaan oikeus tuomita ketään :)

Meillä näkyy jokaisen huoneen läpi talon päästä päähän. Pelkäsin aluksi, että näkymä on kamala värisotku ja nyt unelmoin siitä näkymästä, että jokainen huone on omanlaisensa.

Tapetit on nyt valittu ja ostettukin suurimmaksi osaksi. Meillä on tapetit valittu osaksi Tapettitalon valikoimista, osaksi Sandbergin mallistosta. Tilauksessa on vielä yksi Sandersonin tapetti, joka tulee Englannista (melkein puolet halvemmalla, kuin Suomesta ostettaessa). Ja haaveissa vielä yksi Morris&Co- tapetti, joka myöskin tilataan Englannista, jos siihen päädytään. Siinä se palapeli sitten alkaakin olla.

Tyttöjen kamarit talon perällä odottavat seuraavia tapetteja:



Tapetti on Sandbergin Pelham ja kuva on Sandbergin sivulta napattu.




Tämä tapetti on Tapettitalon Kirsikkapuu ja kuva taasen on napattu Tapettitalon sivulta.


Mitäköhän tällä tyhjänpäiväisellä höpötyksellä yritin sanoa. Hmm. Ehkäpä olen vain tyytyväinen jo tehdyistä päätöksistä ja jaksan vielä vähän aikaa tätä päätösten tekemistä. Sitten meidän perhe viettää päätös-vapaata aikaa, eikä päätä mistään mitään! Siis kunhan tuo taloprojekti on kunnossa. Huoh. 

- Sara








4 kommenttia:

  1. Ei se ole ihan helppoa tehdä päätöksiä ja yrittää hahmottaa koko kokonaisuuttakin samalla :) Mutta, monesti asiat loksahtelevat kohdalleen ajan kanssa. Ja ainakin naisella on aina se oikeus/taipumus muuttaa vähän mieltäänkin. Joten rauhallisuus tässäkin asiassa auttaanee...
    Edelliseen postaukseen liittyen, todella upeita ja kauniita on teillä ovissa lukot!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Mieltä on kyllä muutettu :) Moneen kertaan. Ja kiitos kannustuksesta, kyllä mäkin uskon, että lopputulos palkitsee. Eikä tässä ollakaan kyllä kiirettä pidetty, hyvä niin.

    VastaaPoista
  3. Mieltä pitää pystyä muuttamaan aina, kun on tarvis! Hyvä, hyvä. Niin minäkin olen tehnyt. Ja monta kertaa. Meidänkin rempassa halusin aluksi, että vanha pihanpuolen sali pilkotaan kolmeksi makuuhuoneeksi ja aurinkoiselle järven puolelle avarretaan seiniä kaatamalla uusi sali/olohuone. Herttanensentään. Onneksi ei ollut rahaa aloittaa silloin muiden isojen remonttien (sadevesijärjestelmä, lämmitysputket, maalämpö, vesijohdot jne) keskellä sisätilojen remontointia ja huonejako jätettiin alkuperäiseen muotoonsa. Nyt makuuhuoneet ovat ihanan aurinkoisia järvinäkymineen (eikä aamuaurinko pääse herättämään kukonlaulun aikaan)ja salissa kun ollaan kuitenkin enimmäkseen illalla, niin sen paikka on juuri oikea siellä varjoisalla pihanpuolella. Puuttunut suihkuhuonekin (-kaapillinen)tehtiin vanhaan isoon siivouskomeroon, jottei vanhaan järjestykseen tarvinnut siltäkään osin puuttua.
    Vaan tulevan ulkomaalin sävyn suhteen pitäisi vihdoin tehdä lopullinen päätös, eli tuleeko siitä vaaleanharmaa vai vaaleankeltainen. Eikä kumpikaan sävy ole noussut toista paremmaksi. Meitä on vielä kaksi naista asiaa päättämässä: minä ja sisar (joka omistaa toisen puolikkaan rakennuksesta). Satavuotias pytinkimme on aiemmin ollut sekä vaaleanharmaa että keltainen, joten sekään ei kallista vaakaa kumpaankaan suuntaan. Saas nähdä kumpi valitaan. Päätöstä ei sitten voi enää muuttaa...

    VastaaPoista
  4. Kiitos Maltze ja kaikki muutkin, kun jaksatte kommentoida!! Siitä olen kyllä myös tosi onnellinen, ettei me pystytty aloittamaan remonttia heti kun tänne muutettiin. Olisi varmasti tehnyt niitä ratkaisuja, joita nyt katuisi. Uskoisin, että nämä kaikki ratkaisut on nyt tehty niin kauan miettimällä, että eivät ne tästä enää miettimällä paranisi. Ainakin on mietitty. Todella vaikealta kuulostaa tuo ulkomaalin valinta. Ja kovin tutulta :)

    VastaaPoista