Kaapin paikka

Meillä on muutamia erittäin rakkaita huonekaluja, jotka ovat olleet sukuni omistuksessa pitkään. Yksi minulle tärkeimmistä huonekaluista on astiakaappi, joka on ollut tuvassa ainakin jo silloin, kun vaarini on muuttanut mummuni kanssa taloon. Todennäköisesti kaappi on ollut tuvassa tätäkin ennen, koska kaappi on ammattilaisen mielestä 1700-luvulta ja vaari ja mummu tahtoivat säilyttää sen tuvassa entisellä paikallaan, kun remontoivat tuvan vuonna 1956. Ja mikä hassuinta, sattumalta kaappi tulee edelleenkin jatkamaan samalla paikallaan, myös meidän aikanamme.

Se nostettiin eilen paikalleen. Vielä väliaikaisesti, koska seinät ovat vielä keskeneräiset ja kaappia joudutaan vielä vähän siirtelemään. Kaapin yläosa on irtonainen, joten kaapin siirtely on hieman helpotettua. Kaappi tulee olemaan astiakaappi edelleen, mummu säilytti siellä mm. voiastiaa. Siellä kaapissa oli myös sokerisirotin ja maustepippurisirotin.













Muutama sananen myös pinkopahveista. Ihme on tapahtunut ja pinkopahvit ovat kohtalaisesti siloittuneet muilta osin, paitsi ikkunan ympäristöstä. Se on vielä niin pussimaisen näköinen, että se tarvinnee jotain radikaalia toimenpidettä näyttääkseen edes jollain tasolla normaalilta seinältä :)

- Sara

6 kommenttia:

  1. Mä maalasin meidän astiakaapin uudelleen vähän aikaa sitten ja olin suoraan sanottuna hämmästynyt tästä teidän omasta... mähän olin valinnut melkein samat värit kuin tässä on vanhat sävyt:) Varmaan aikaa myöten kun pellavaöljymaali vähän kuluu, niin näyttää aina vain enemmän samalta, no tuo vaalea taitaa olla mulla vähän ruskeampi, mutta sisäosankin maalasin samalla tavoin vaaleaksi. Niin ja upea kaappi muuten!

    Mä olen vähän jäävi neuvomaan, kun Marko isänsä kanssa taisteli meillä pinkopahvit seinään liimaamalla. Pinkopahvit on ihmeellisiä kuivumaan ja suoristumaan, maalatessa ne alkoi roikkumaan uudestaan, mutta kuivuivat taas hyvän näköisiksi. Pari pussittavaa kohtaa löytyy meiltäkin kaappien takaa;).

    Niiltä kohdin kuin pinkopahvi jää ikkunalistojen alle, niin sitähän vois vähän koittaa mattoveitsellä avata, jos ette leveästi ole liimanneet sitä (ja ehkä kostuttaa uudelleen, että kuivuessaan suoristuu uudelleen). Meillä liimattiin kyllä ikkunoidenkin ympäriltä, mutta meillä on lähdettiin niin, että ikkunan ylä- ja alapuolella on palat (en muista onko näissä liimaa vain ylä- ja alareunoissa?) ja sit ikkunan reunoista lähtee täyskorkea ja leveä pala (johon tuli siis liimaa kaikille sivuille) ja asettuivat kohtuudella. Ja jos ei muuten asetu, niin pinkopahvia pystyy paikkaamaan, eli pussilla oleva pois ja uutta tilalle vaikka niin että liimaa sen (reunoja pitää ohentaa kunnolla) siihen alla olevaan pinkopahviin, muttei seinään ja sit listalla ikkunareuna kuntoon? Ja ne pinkopahvit asettuu sitä paremmin mitä märempinä ne saa seinälle, jossain vaiheessa vain tulee raja vastaan, kun se alkaa lumpuuntua pinnastaan kun yrittää siloittaa. Ja kuulemma nopeus on valttia, liikaa kauaa ei saa koittaa suoristaa.

    VastaaPoista
  2. Aika hauska sattuma nuo sinun maalisi, tai sitten vain olet hyvin perillä vanhojen astiakaappien väreistä :)
    Meillä tuo kaappi jää tuollaiseksi, eikä se taida maalausta nähdä meidän aikana.

    Kiitos Kirsi tuhannesti noista pinkopahvivinkeistä! Me ei haluttu laittaa just niiden ikkunoiden ylä- ja alapuolille pinkopahvista palasia, koska huokolevyjen saumat menee juuri samoilla kohdin. Sen vuoksi se ikkunan ympärystä menikin vähän poskelleen. Mutta ajateltiin juurikin yrittää tuota paikkausmenetelmää niiltä kohdin, kun se on tarpeellista. Ehkä meilläkin on parin viikon päästä kauniin näköistä pinkopahvitettua seinää (toivottavasti!).

    VastaaPoista
  3. Täällä on yksi joka haluaisi mielellään nähdä miltä tuommoiset pinkopahvit seinällä näyttävät. :) Jos vain kehtaat, niin laita ihmeessä kuvia!

    VastaaPoista
  4. No meidän tupahan on sen sorttinen, että alkuperäisyyttä tavoitellessa olis pitäny maalata tummilla punaisella, vihreällä ja ruskealla... mutta se ei jotenkin tuntunut hyvältä nykytilanteessa.

    Ja totta on, että tutkin kyllä värityksiä vanhoissa kalusteissa... tälläinen vaalea on ollut käytössä vähän eri alueella kuin täällä, ja yleensä hienoissa kartanomaisissa taloissa, mutta kun sellainen väritys oli eniten mieleen, niin sillä sit mentiin:).

    Huokolevyjen saumat menee meilläkin samalla tavalla, mutta juuri siinä sauman molemmin puolin on meillä se pinkopahvin liimausaluekin. Ja nuo ikkunoiden ylä- ja alapuolella olevat tehtiin sen verran leveämmiksi, että ne menee niiden seuraavien täyskorkeiden alle hieman ja näin täyskorkeiden sauma menee samassa linjassa ikkunan kanssa, eikä mielestäni kovasti erotu, jos ohennus on tehty huolella (kaikissa ei ole). Pitääpäs laittaa blogiin kuvia pinkopahveista ja niiden laitosta... yläkerrassa jouduttiinkin paikkaushommiin tässä, ja no erottuu ne vähän mutta ei häiritse mua.

    VastaaPoista
  5. Voipi olla, että me yritetään myös ne ikkunoiden ympärystät tolla menetelmällä. Se kyllä kuulostaa tosi järkevältä. Ja jos ne tapetit repeilee, niin ei sille sitten voi mitään. Ensin oli vaan sellaset kauhukuvat itsellä, että laittaa ne kalliit tapetit seiniin ja sitten ne ratkee heti joka puolelta. Mutta ei se ihan niinkään taida mennä :)

    Ja löysin Kirsi muuten blogisi ja kaappisi, joka kyllä hyvin samaa sarjaa meidän kaapin kanssa. Taidanpa mennä heti ja liittyä lukijaksesi, mielenkiintoisia juttuja sielläkin!!

    VastaaPoista