Löydöistä paras

Ehkäpä noin vuosi sitten, kun alettiin purkamaan peräkamareita (joista siis tulee lastenkamarit), tehtiin löytö, jota ei edes isäni muistanut olevan olemassakaan. Hän on meinaan asunut lapsuutensa toisessa kamarissa. Kamarit ovat olleet luultavasti lastenkamareita aina. Talossa on ollut meitä ennen kolme sukupolvea, joilla on ollut aikas monta lasta. Sali, joka on ennen peräkamareita, on suuri ja varmasti esimerkiksi öisin jopa aika pelottava (meille tulee kyllä sitten yölamppu!). Tätini sanoi, että kamalinta oli, jos piti mennä yöllä salin läpi. Se oli aina niin kylmä ja pimeä.

Niin siis se löytö. Peräkamareiden väliltä löytyi oviaukko ja vintistä löytyikin sitten siihen karmit ja ovi! Ihaninta ja liikuttavinta mun mielestä koko löydössä oli se, että oviaukko (ja siis tietty myös ovi), ovat normaalia ovikokoa selvästi pienemmät, eli kaiken järjen mukaan selvästi lapsia varten tehdyt. Minunkaltaisen pätkän ei nyt tarvitse sentään kumartua mennessään ovesta, mutta kyllä sellainen vähänkin pidemmät raajat omaava henkilö joutuu kumartelemaan.

Joten, kun meidän lapset muuttavat peräkamareihin ja meidän makuukamarin ja lastenkamareiden välissä on se (kauhea, iso, kylmä, kolkko, pimeä ym. ym.) sali, niin lapset sentään pääsevät toistensa huoneisiin ilman, että tarvitsee mennä salin kautta :)


Oven maalaus sujui tänään kohtalaisen sujuvasti. Mies oli nostanut oven jo valmiiksi pukkien päälle ja minä nopeasti hioin ja pyyhin oven. Alkutilanne oli suht mukava, ovi ei ole ollut käytössä viimeisen 50 vuoden aikana ja maalikerroksia siinä oli vain muutama. Maalina meiltä löytyi avattu purkki Uulan valkoista ovi- ja ikkunamaalia. 







Avatun purkin ulkonäkö ei juuri vastannut käsitystäni maalipurkin sisällön ulkonäöstä, mutta kokeneena remontti-ihmeenä kuorin kuorrutteen pois, lisäsin yleisohennetta hitusen ja sekoittelin.



Ja, kas näin, kyllä sillä maalilla nyt yhden oven maalaa!










- Sara 

8 kommenttia:

  1. Kaunis väliovi. Uulan maalit on kyllä sitkeitä säilymään, kuoresta huolimatta :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Hyvältä se ovi näytti, kun äsken kävin katsomassa. Varmaankin toinen maalaus ja sitten on valmis.

    VastaaPoista
  3. Ihana ovi ja ihana tarina. Hienoja löytöjä tuollaiset myös siksi, että ne avaavat talon historiaa omalta osaltaan. Minusta on hienoa, että vanhoissa taloissa on monesti laitettu talteen jotain, mitä on purettu. Ei varmaan aina ole säilytetty, mutta ainakin minä olen tällaiseen "järjenkäyttöön" törmännyt ja kunnioitan sellaista järkevyyttä suuresti.

    VastaaPoista
  4. Kyllä, samoin! Ihmettelen myös suuresti, että miten se ovi karmeineen olikin kannettu vintille, vaikka aukko oli pistetty umpeen. Ehkä se oli kuitenkin niin hyväkuntoinen, että ei oltu voitu poiskaan pistää. Onneksi! Siellä se nyt jatkaa tarinaansa.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että ovi karmeineen löytyi!
    Joskus ne on saatettu polttaa tms. Meillä on kaikkiin aukkoihin löytynyt onneksi vanhat ovet. Tosin ulko-ovet on tuleet muualta, ne vaihdettiin jokunen vuosi sitten,kun saimme sopivammat vanhat ovet. Ne maalattiin Uulan maalilla ja kuivuminen kesti ikuisuuden. Ja silti maali lähti valumaan ja rypistyi. Siinä ne kuitenkin ovat paikoilaan olleet, ei nyt kauhesti meitä haittaakaan ;)

    Tuo on kyllä ihana juttu, että lapset voivat olla lähekkäin (huoneet) ja vaikka avata oven, niin tuntuu turvallisemmalta. Meillä poika ainakin pelkää öisin välillä kuulemiaan ääniä (tuulta yms.) ja tulee nukkumaan salin sohvalle. Makkari on salin vieressä. Näin saa nukuttua paremmin.

    Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  6. Vanhat ovet ovat kyllä onni! Joko sitten paikoillaan tai säilössä. Meillä ei ole onneksi vaihdettu kuin kaksi ovea tuvassa "uusiin" (-50-luvulla), toista me ei ajateltu laittaa paikoilleen tarpeettomana ollenkaan ja toiseen löydettiin kaatopaikalta oikeankokoinen vanha ovi. Ulko-ovet samaten me ostettiin yhdestä purkutalosta, ne tuolla odottelevat vielä maalausta.

    Ja vanha talohan on ääniä täynnä, aina rapisee ja humisee jossain. Eiköhän ne lapset siihen jonain päivänä totu :)

    Aurinkoista sunnuntaita sinulle myös!

    VastaaPoista
  7. Tuohon maaliin tulee toi kuori tosiaan nopeasti, mutta onneksi kun kuoren ottaa pois niin itse maali on ihan kunnossa. Suloiselta kuullostaa tuo lapsen kokoinen ovi huoneiden välissä:)

    VastaaPoista
  8. Niinpä se olikin ihan kunnossa. Pensselit vaan saisivat olla vähän parempia. Nyt sitä vaan nappaa jonkun sieltä tärpättipurkista...

    VastaaPoista