Nytkähdys eteenpäin

Koko ajan ollaan pähkäilty, miten hoitaa seuraava dilemma: tapetointi ja kattojen pinkopahvitus. On monia asioita, jotka ovat hieman hämärtäneet kuvaa kauniista lopputuloksesta, esim: emme ole koskaan pinkopahvittaneet kattoja, emmekä oikeastaan ole koskaan tapetoineet paperitapetteja. Plus, meillä on kolme pientä lasta ja em. työt kaiketi vaativat kohtalaisen paljon aikaa. Mies on päivät töissä ja minä pienimpien kanssa kotona. Emme ole oikeastaan koskaan kahdestaan kotona ja se aiheuttaa välillä pientä painetta tekemättömien hommien osalta. Toisaalta on myös tuntunut kamalalta se ajatus, että me sitten tapetoidaan seinät niin kuin nyt osataan ja ne on kuitenkin niitä ainoita pintoja, mitä joutuu katselemaan koko ajan.

Yksi iso ongelma on ollut myös työvoiman puute. Olen vuoden päivät etsinyt meille tapetoijaa, joka mahdollisesti voisi myös pinkopahvittaa kahden huoneen katot. Meillä on sitä tapetoitavaa kuitenkin niin paljon, että totuttelimme ajatukseen vieraasta työvoimasta tämän työn puitteissa. Rakennusfirmat eivät suostu tekemään pinkopahvituksia ja sitten ne, jotka suostuvat, ovat vuodeksi eteenpäin työllistettyjä. Tosin ei varmaankaan pinkopahvituksen osalta :)

No nyt olen taas totutellut ajatukseen, että kaksi kattoa on nyt pinkopahvitettu ja pohjamaalattu ja ensi viikolla nämä ihanat naiset aloittavat tapetoinnit. Ja nyt kun katselen valmista pintaa ja pohjatöiden tarkkuutta, en voi kuin olla ihan mahdottoman onnellinen!! Työllistämme nämä kaksi loistavaa ammattilaista, joten siitäkin on hyvä mieli. Toki maksamme itsemme kipeiksi, mutta tässä vaiheessa remonttia se tuntuu jo jopa vähän ansaitulta...





Näissä kuvissa pinkopahvit on vasta asetettu kattoon, joten ovat vielä vähän kuprulla. Nyt ne näyttävät ihanilta!
(huomatkaa ylipölyinen seinä)


Voisinkohan nyt sanoa, että en malttaisi odottaa enempää? Viikonloppuna aiomme hioa toisen peräkamarin lattian ja sitten maalata sen. Sen jälkeen meillä on ainoastaan yksi huone yläkerrassa, mikä on kohtalaisen kesken. Jos remontointi on tavallaan mukavaa, niin kai me nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen, milloin se on ihan oikeasti kivaa?

                                 Lämmintä viikonloppua kaikille täällä vieraileville!!


                                                                            - Sara

5 kommenttia:

  1. Ehdottomasti paras vaihe menossa, muista miten ihanaa oli kun joku nurkka tuli ihan valmiiksi, ja sitten kun sai kasailla uusia vaatekaappeja ja laittaa ne jopa omalle paikalleen:) Tai kun sai miettiä jotain helppoa, kuten minkälaiset verhotangot laittais:). Pari tilaa on meilläkin vielä kesken, lähinnä sen takia että niihin on säilötty remonttitarpeita jne. ja niille ei vielä ole muuta säilytyspaikkaa ja käyttöön ne jossain vaiheessa menevät... se hetki vain on vielä kauempana kuin parempi varastointi.

    Perinteisen rakentamisen ammattilaisia on (tai olis) mieltä lämmittävä palkata, vaikka se kukkaroa kylmääkin.

    VastaaPoista
  2. Luulen myös, että tää on paras vaihe! Muuttoa on ihana odottaa ja meillä on hassu tilanne siinä mielessä, että kaikki vieraat on aina nukkuneet tuolla toisessa talossa, mutta me ei vielä yhtään yötä :) Ollaan mietitty, että mennäänkö retkelle sinne yhdeks yök, vai pitäisköhän vaan odottaa muuttopäivään. Hmm.

    Noista perinteisen rakentamisen ammattilaista täytyy kyllä sanoa, että työn jälki on todella kaunista. En edes oikeastaan odottanut ihan tällaista.

    VastaaPoista
  3. yöks :) tilanteesta irrotettuna ei tarkota yökkiä, vaan tohon edelliseen kommenttiini viitaten kirjoitusvirheeseen...

    VastaaPoista
  4. Tuo on kyllä mieltä lämmittävä vaihe! Kun näkee oman ja muiden työn tuloksen. Hieno että lähditte laittamaan uudestaan pinkopahvikatot. Meillä on ollut sellaiset salissa ja salin kammarissa. Kammarissa pahvi on vielä pehvilevyjen alla, mutta salista on aikoinaan poistettu. Me taasen jätimme ne pahvilevyt kattoon muistuttamaan aiemmista remonteista ja iän kerrostumiksi. Kuulostaa noin paljon hienommalta syyltä kuin se todellinen laiskuus :))

    VastaaPoista
  5. Meillä ei ollut entuudestaan pinkopahvia kuin tuvan katossa, mutta sen alla oli taas niin hieno lankku, että päätettiin ottaa se esiin. Näissä makuukamareissa taas katot olisivat vaatineet ihan kamalan määrän työtä, että niistä olisi saanut kivat. Eli tässä asiassa mentiin ehkä vähän helpoimman kautta. Jokaisessa huoneessa olikin sitten 1950-luvulla laitetut ruudukkaat pahvit, jotka kyllä suosiolla revittiin alas. Salissa on vielä se pahvi odottelemassa sitä innostusta salin remontointiin.

    VastaaPoista