Olin tänään taas kolaamassa tuota meidän melkein jo lumella täyttynyttä pihaa. Onneksi sitä ei tarvitse kokonaan kolata, mutta ongelman muodostavat 9 ovea, joiden luokse ja joista sisään tarvitsisi silloin tällöin päästä. Aura-auto muistaa meitä myös lumisina päivinä monta kertaa päivässä ja portinpielikin täytyisi saada putsattua, että postinjakaja pääsisi postilaatikolle autolla. Ja meillähän ei ole mitään moottorilla toimivaa lumenluontivempelettä, niinkuin ei monella muullakaan tässä maassa. Joskus sille kyllä olisi käyttöä. Lumikasat alkavat olla jo sen korkuisia, etten minä, joka olen jäänyt aika pätkäksi, oikein saa millään nostettua lumia kolalla enää kasan päälle. Joten, teen kahta työtä: ensin kolaan lumet kasojen juurille ja sitten vielä voimieni tunnossa heittelen juuri kolaamani lumet lapiolla korkeammalle :) Onneksi minulla on myös ihana mies, joka on minua paaaaljon pidempi ja useinmiten hoitaa myös kolapuolen.
Komposti on säälittävässä tilassa taas tänä talvena. Juu, lämpökompostori, mutta kyllä senkin saa jäähtymään, kun tarpeeksi vähän tyhjentää ja liian harvoin täyttää... Kyllä mä vielä siinä jonain talvena ryhdistäydyn! Nyt vaan sinne kompostille ei mene edes sitä polkua :(
Joku sanoi joskus, että leikkaa ruohoa tuhat kertaa mieluummin, kuin kolaa lunta, mutta rohkenen olla eri mieltä. Kolaamalla saa tehdä käytäviä, mutta nurmikon leikkaamisessa ei :) Tai voishan sitäkin ensi kesänä kokeilla!
- Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti