Tuvasta löytyi monia, repaleisia tapettikerroksia. Niitä saattoi olla kymmenenkin päällekkäin! Äitini juuri kertoi omista isovanhemmistaan, jotka tapetoivat huoneitaan parin vuoden välein. Ihmiset ovat olleet joko tosi viitseliäitä, kauneudenkaipuisia, vaihtelunhaluisia tai sitten muuten vaan hupsuja. Kuka nyt jaksaa tapetoida niin usein? Sehän on ihan hirveen vaivalloista hommaa? Vai onko? Mä en ole koskaan tapetoinut muuta kuin lasikuitutapettia... Eikä meille nyt tule lasikuitua...
Tässä seuraavana kaksi kuvaa tuvasta, jossa on ollu tavallaan ihmeellistä, että tapetit on laitettu suoraan hirteen kiinni, mikä on hieman epätavallista. Mutta tapettihan kertoi varakkuudesta ja paljas hirsiseinä sitten siitä toisesta päästä. Mä olen ajatellut, että tapetti oli oltava, ei väliä, kuinka kuprunen se pohja olikaan.
Ja nymmää vasta huomasin, että tätä samaa tapettiahan on salissa kakluunin takana toisella puolella, kuva tulee tässä myöhemmin. Mutta siis tuvasta:
Tää seuraava on salista nykyisin:
Ja sitten kolme seuraavaa ja viimeinen salista:
Tämä ruusuinen on makuukamarista nykyään (eli siis vanha tapetti, joka jää piiloon):
Tämä on toisessa peräkamarissa. Iiihana tapetti, mutta paikoin niin huono, että uusi tapetti on pakko laittaa päälle.
Tässä seuraavana ruokasalin nykyinen:
Ja tämä sitten vielä salista:
Tää tapettihomma on niin mahtavaa! Että ihmiset saavatkin jättää omat jälkensä taloihin.
- Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti