Kyllä se vaan täytyy uskoa

Meille tuli eilen kevät. Eikä vain käymään, vaan kertoi tulleensa ihan jäädäkseen. Eilen oli niin upea auringonpaiste ja pihakin alkoi näyttämään ihan niin kamalalta, kuin sen tässä vaiheessa kuuluukin. Tytöt tekivät maailman suurimman järven pihaan, eikä siihen kyllä ilman pitkävartisia saappaita ollut asiaakaan. Koski pauhaa vieressä jo ihan hirmuisella voimalla ja mun kylvökset ovat alkaneet tuottaa vihreitä versoja. Ja taas kerran en tiedä, mitä missäkin purkissa on. Miten se merkitseminen voi olla niin vaikeaa????

Mä näen unia jo tapetoinneista, vaikka ne pinkopahvitkaan eivät ole vielä seinillä. Tuvassa on ihanaa käydä ja istua uudella penkillä. Ikkunoiden pesuakin tuolla toisella puolella jo aloin harkitsemaan. 

Seuraavana meillä remonttiohjelmassa on listojen tilaus. Eilen saatiin listamalli, joka on 1800-luvun loppupuolelta täältä meidän kunnan alueelta löytynyt ja sen mallin mukaan tulee nyt listat sitten meillekin. Täältä meiltä ei ole löytynyt oikeastaan mitään kovin vanhoja listoja ja nyt pois otetut listat olivat 1950-luvun tuotantoa ja ovatkin lämmittäneet muutaman pesällisen tuossa keittiön puuhellassa. 

Mutta. Ennen kuin ne listat saadaan paikoilleen, pitää laittaa pinkopahvit, maalata kahden huoneen lattiat ainakin kolmeen kertaan, tapetoida kaikki huoneet (ja valita ja tilata vielä parit tapetit), pinkopahvittaa katot myös kaikista huoneista... (katot ovat hienoja lankkukattoja, mutta hävyttömän tiukalla liimalla kokonaan liimattuja, eli pahvi, joka 1950-luvulla on liimattu jokaiseen kattoon, on jättänyt sellaiset jäljet, ettei ainakaan meillä ole niiden poistamiseen keinoa. Ja todella montaa keinoa on kokeiltu.) Ehkä ne listatkin löytävät paikoilleen jossain vaiheessa, pakko vaan uskoa siihen!

                                    

                                                                            - Sara