Amatööri pesee lattiaa

Tämän viikon ohjelmanumerona oli tuvan lattian pesu. Meillähän on tuvan lattiana douglaskuusi-lankkua (toiselta nimeltään oregonmänty, älkää kysykö, mikä on tämä käsittämätön nimiyhdistelmä...).
Lattia on alunperin hiottu, lipeöity kertaalleen ja nyt sitten silloin tällöin suopakäsitelty. Mitään varmaa, luettua tietoa minulla lattian käsittelystä/pesuhuolloista ei ole, mutta ei näillä hoidoilla sitä olla ainakaan pilalle saatu.

Suopakäsittelyä ei käsittääkseni tarvitse tehdä kuin muutamia kertoja vuodessa (correct me if I'm wrong), muuten riittää imurointi ja nihkeällä pyyhintä. Tämän viikkoinen suopakäsittely oli nyt vuoden sisään ehkä neljäs. Väliajalla lattiaa on pyyhitty (olen käyttänyt näissä pesuissa tosin myös samaista suopaa), eli käytännössä pesty niin kuin lattioita yleensäkin pestään. Suopakuurauksen ero tavalliseen lattianpesuun on siinä käytettävä juuriharja lattiamopin/vastaavan sijaan.

Käyttämäni suopa on Kodin T:sta ostamaani lattiasuopaa. Kanisteri on 3l:n vetoinen, joten luulisin tuon määrän riittävän muutamaksi vuodeksi. Hinta oli muistaakseni 30€:n tietämillä.


Varmaa tietoa on se, että suopakuurauksessa on käytettävä kylmää vettä sekä mahdollisimman rasvaista saippuaa. Mäntysuopa ja lämmin vesi (sekä yhdessä että erikseen) saavat aikaan harmaan ja tikkuisen lattian. Ja sitähän me emme halua :)


Ylläolevassa kuvassa lattia on pesty, mutta se on vielä hieman kostea. Nyt kokonaan kuivuneena (pesun jälkeen siihen menee ehkä tunnin verran), lattia on silkkisen tuntuinen (ihan oikeasti!) ja himmeän mattapintainen. Siitä huolimatta, että lattian pesu vaatii aikaa, huonekalujen siirtelyä, hikeä, kuivumisen odottelua, kuuraamista, huuhtelua, lisää odottelua, lasten sijoittamista toiseen tilaan, sen tekee mielellään. Lopputulos on niin ihana. Lattia tuntuu jalan alla taivaalliselta (jos nyt niin voi lattiasta sanoa) ja ajatus lattian hoitavasta toimenpiteestä tuo touhuun vähän järkeä. Ja myös ajatus siitä, että jokainen pesukerta luo lattian päälle uuden suojaavan kalvon, joka pian hylkii likaa. Näin toivon minä.

Loppuviikko menikin sitten lekotellessa, pienin otti lehden alla päiväunia äidin vieressä riippumatossa.



Aurinkoisia kesäpäiviä toivoen/toivotellen

- Sara



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti